Metsän sävel
soi metsä kumaja korpi
heläele hiekkapelto
meijän lapsen laulaes
hullukkaisen huutaes
Inkeriläinen metsän sävel on ollut runolaulajille ja näyttäytynyt kerääjille aivan erityislaatuisena musiikillisena ilmaisutapana. Runolaulun kerääjät kuvaavat metsän säveltä rytmiikaltaan vapaaksi, jopa itkuvirsimäiseksi, kuvaillen tällä sille tyypillistä pitkäksi laulettua säveltä.
Laulajille metsän sävel on puolestaan liittynyt voimakkaasti metsään miljöönä, sen moniulotteiseen, merkityksekkääseen ja joskus jopa pyhään tunnelmaan. Laulaja on "soittanut", kaiuttanut ja helisyttänyt metsää siellä ollessaan, vaikuttunut itse suuresti metsän soinnista ja oman laulunsa kaiuttamisesta.
Yleensä metsän säveltä on laulettu tekstillä, joka käsittelee myös metsässä olemista, liikkeellä oloa metsän siimeksessä ja metsän ja sen asujien kanssa keskustelemista.
Metsän sävel -konsertti on osa Ilona Korhosen taiteellista tohtorin tutkintoa Sibelius-Akatemiassa. Se esitettiin ensimmäisen kerran tammikuussa 2007. (Katso kuvia konsertista).
Esiintyjät: Ilona Korhonen (runolaulu, suunnittelu), Vantaan kamarikuoro, Ilkka Riihikallio ja Tero Vesterinen (valosuunnittelu)